15.11.2010



III Agua de Beber on onnellisesti suoritettu ja meininki oli Boa Vontaden tapaan loistava, ja nyt onkin muutama päivä pilvien päällä leijumista ja hymyissä suin muistelemista tiedossa!

Kiitos Leandro, Anilson, Edson, Gharronne ja Joe!

Boa Vontade Jyväskylä kiittää ja kumartaa myös osallistuneita ja toivoo että kaikki ovat tyytyväisiä viikonloppuun.
Seuraavan kerran isompaa kokoontumista taitaa olla tiedossa uuden vuoden bileissä, ja uuden upean academian avajaisissa Hämeenlinnassa!

Siihen asti:

AXÉ TOTAL!

4.11.2010

Tehdään caxixi!


Menneellä Hämeenlinnan reissulla opimme tekemään caxixin. Nyt yritän parhaani mukaan selvittää miten se tapahtuu.
Ehdottomasti hankalin vaihe on löytää oikeat materiaalit. Pullokurpitsan saatavuudesta minulla ei ole minkäänlaista havaintoa, mutta sellaisen kuorta tähän käytetään. Toki aina kannattaa testailla muitakin materiaaleja, sointihan siinä tärkein on.
Heinät jota tähän käytetään ovat jonkinlaista kaislaa/ruokoa ja päätän nyt kutsua niitä niin että se kokonainen, "pilli" on ruoko, ja halkaistu litteä heinä on kaisla.

Ensinmäisenä cabaça, pullokurpitsa, paloitellaan sopivan kokoiseksi. Jos on kärsivällinen ja huolellinen, saa yhdestä pallukasta jopa kahdeksan palaa, tämä on tieto. Saha on tässä vaiheessa hyvä.



Seuraavaksi haluamme palan pyöreäksi. Hyvä keino on ottaa pieni piikki, jolla tekee melko tiheään reikiä, halutun kokoiseksi ympyräksi. (aluksi ainakaan ei kannata kovin pientä alkaa tekemään.)
Sen jälkeen terävällä puukolla vuoleskellaan "katkoviivaa" pitkin. Vuole kuorta sisäpuolelta, ulkopuolen kovempi pinta halkeaa todella helposti. Ole varoivainen siltikin.



Tadaa!

Seuraavaksi teemme ympyrän reunoille seitsemän reikää. Tasaisin välein. Itse tein alun piikillä, ja sitten puukon kärjellä hiukan suurensin reikiä. Tässäkin hommassa on hyvä pitää kieli keskellä suuta, jottei riko kuorta. "Reikien määrä kannattaa katsoa Caxixin pohjan koon mukaan. Reikiä pitää joka tapauksessa olla pariton määrä. Reiät voi myös tehdä porakoneella, kunhan käyttää terävää puuporaa ja on varovainen." Kommentoi Paz takarivistä.
Kiitos Paz. =)


Punomiseen tarvitaan sii kahta erilaista risua. Ensinmäinen on se ruoko, jonka lomitse toinen punotaan. Materiaaleja kannattaa liottaa vedessä hetken, noin puolituntiakin riittää, jotta ne eivät murru ja katkeile, ja ovat helpompia käsitellä.
Tarvitset kolme noin metrin pituista pätkää ja yhden vähän lyhyemmän. Pujota kolme ruokoa kahden vierekkäisen rei'än läpi niin, että kova kuori jää sisäpuolelle.



Viimeinen ruoko menee viimeiseen vapaaseen paikkaan ja hitusen matkaa viereen sattuvaan reikään jossa on jo ruoko. Tällä tavalla:


Nyt sinulla pitäisi olla tällainen häkkyrä.



Tässä vaiheessa mukaan tulee kaisla, se litteä heinä. Kaislaa aletaan punoa ympäri niin että alkupää jää sisäpuolelle. Sitten vain mennään ympäri ja ympäri, ja tärkeää on pitää punos tukevana ja sopivan tiukkana. Toiset aloittavat leveämmällä kaislalla ja loppua kohden halkaisevat kaislan ohuemmaksi.


Toiset myös haluavat caxixin olevan pyöreämpi, ja toiset enemmän ylöspäin kapeneva.
Tämä seuraava vaihe on aivan kamalan vaikea selittää, mutta yritän parhaani.

Loimet, eli ne ruokoheinät otetaan ja pujotetaan vastakkaiselle puolelle, toisten loimien viereen. Viisi kappaletta jäävät tuollaisiksi lenkeiksi, ja sivuille kaksi jää odottelemaan. Niistä tulee se "kahva".


viisi loimeajaetaan kolmeksi, kaksi/kaksi//yksi. Ja punotaan pieni "seinämä". Nii että se ylettää peittämään caxixin yläosan.

Loimia aletaan kiristää varovasti, vuorotellen, ja ennenkuin yläosan aukko menee täysin kiinni, laitetaan sisälle maissinjyviä. Brasiliassa caxixin täytteenä käytetään jonkin puun siemeniä, kukaan ei muistanut mikä puun nimi oli.
Siemeniä ei saa olla liikaa, ettei rahina ole tukkoinen, myäs liian vähäinen määrä tekee ikävämmän äänen.

Kaksi jäljelle jäänyttä kortta pujotetaan nyt caxixin yli niin, että saadaan aikaan pieni kahva. Kahva on sopivan kokoinen kun sinne mahtuu väljästi nimetön ja keskisormi.

Kaislaa kierretään korsien ympäri niin että kahvasta tulee siistin näköinen. Päätellä voi esimerkiksi noin että pujottaa kaislan vielä koko caxixin pituudelta loimien viereen.

Noin.
Nyt meillä on caxixi. Nyt kun teet niitä vielä muutaman (kymmenen) niin ne alkaa näyttääkin kauniilta.


28.10.2010


Tässä vielä videopätkä edellisen postauksen laulusta. Video kuvattiin Hämeenlinnan Reciclagem tapahtumassa.

24.10.2010



Brasiliassa lukemattomat ihmiset asuvat laittomissa kaupunkirakennelmissa, joita kutsutaan Faveloiksi.
Jotkut capoeiraa opettavat professorit ovat kotoisin favelasta, tai niiden läheisyydestä.

Opettajamme Leandro laulaa sydäntäsärkevästi pojasta jolla on kylmä ja nälkä, eikä edes kenkiä jalassa. Poika tulee favelasta eikä halua enää koskaan tuntea nälkää ja kylmää.

Sou Menino de pe no chao

Sou menino de pe no chao,
eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao
Sou menino de pe no chao,
eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao

De pe no chao, vim da senzala, eu vim do gueto,
vim pra ve voce jogar, sou menino

Sou menino de pe no chao,
eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao

De pe no chao, passei fome,
senti frio
Eu nunca mais quero passar

Sou menino de pe no chao,
eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao
Eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao,
eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao

De pe no chao, passei fome,
senti frio
Eu nunca mais quero passar
Sou menino de pe no chao,
eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao
Sou menino pe no chao, eu sou menino ioiou
Seu Reinaldo me ensinou, sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao,
eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao
De pe no chao ioiou
Sou menino de pe no chao,
eu sou menino ioiou
Sou menino de pe no chao
De pe no chao, passei fome,
senti frio
Eu nunca mais quero passar


Capoeiraa pelataan favelassa.

Capoeira ei ole aina ollut suosittua, tai hyväksyttyä ajanvietettä. Capoeirassa edistyvät joutuivat käymään vanhempiaan vastaan halutessaan jatkaa treenaamista. Nyt he ovat professoreita ja opettavat capoeiraa ympäri maailmaa.


21.10.2010

Ginga na Mata


Koska minä vallan hingun päästä täyttämään tätä blogia, ja tietysti siksi että blogi on suht tylsä ilman sisältöä, kerron vaikka aluksi meidän aivan upeasta Ginga na Mata viikonlopusta! (gingaa metsässä)

Paikkana Hattulan seurakunnan leirikeskus on loistava! Paljon metsää, luontoa ja rantasauna!
Aamulla paikka näytti hiljaiselta..


Mutta piankos lauma capoeiraan höyrähtäneitä nuoria ja, ihan vähän vanhempia, aikuisia täytti pihan hauskoilla puuhillaan! Tässä menossa jonkinlainen piñata-leikki!



Saippuaroda on todella hauska, ja mitä mainioin tapa pestä valkoisia vaatteita.


Järvihuuhtelun jälkeen vaatteet eivät tosin kovin paljon valkeammiksi muuttuneet.
Kesä oli upea, ja kuuma, joten hydrocapoeira oli loistava lisä ohjelmaan!


Mestre kertoi omaa tarinaansa. Mies on lapsesta saakka elänyt capoeiraa, se on vaikuttavaa. Olipa tässä tarinassa herkkiäkin hetkiä. Vähän kuin kuuntelisi satua auringossa..


Olennainen osa Ginga na Mataa oli batizado (kastetilaisuus). Meitä ensimmäisen, vihreän vyön saajia jännitti tietysti kovin.


Lopuksi olimme yksi tosi onnellinen pieni perhe!
Onnea meille!!



Batizadosta on nähtävillä videoita täällä, seuran omilla sivuilla!

20.10.2010




Boa Vontade Jyväskylä toivottaa sinut tervetulleeksi seuraamaan capoeira- aiheisia höpinöitä, kuvia ja puuhasteluja.

Toivottavasti viihdyt!

Kuvassa Prof. 1° grau Leandro Silva ja ydinjoukko oppilaita. Mestre Canelão vietti jyväskylässä aikaa lasten batizadon aikaan, ja kuva otettiin hänelle muistoksi, Brasiliaan vietäväksi.