21.3.2011

Alegria


Musatreenit.

Yksi niistä upeista asioista capoeiran harrastamisessa on ihmiset!
Kaikki capoeiraa harrastavat ihmiset ovat mahtavia, olivat sitten kotoisin mistä hyvänsä, minkä ikäisiä hyvänsä ja mitä ikinä elääkseen tekevätkin.

Yhdessä treenatessa, laulaessa ja tanssiessa syntyy pieni yhteisö, jossa ihmiset ovat ystäviä keskenään. Tapaamiset ja treenit täyttyvät iloisesta puheensorinasta ja naurusta. Capoeira on niin mukaansa tempaava laji, että meille ei riitä kahdet, kolmet tai neljätkään treenit viikossa! Me käytämme vieläpä vapaa-aikaamme mokomaan hullutukseen! Aina silloin tällöin vietetään illanistujaisia joihin ihan jokainen on tervetullut, hyvää syömistä ja musiikkia, joskus ehkä elokuva tai capoeiravideoita.. ja yleensä illan aikana päädytään laulamaan capoeiralauluja.
Laulujen, ja soittamisen opettelu onkin tärkeää capoeristan kehityksessä, ja omalla ajalla on helppo keskittyä soittamiseen ja lauluihin, kaikessa rauhassa.

Chaverinho ohjaa rummun soitossa.


Operação comércio

Joskus yhteistyö tulee todelliseen tarpeeseen. Yhdistyksen kirpputoripöytään lahjoitti harrastajat valtavasti tavaraa, kiitos siitä kaikille!
Yhteisen illanvieton ja soittoharjoitusten lomassa hinnoittelu kävi kädenkäänteessä. Kiitokset avustakin siis osallistuneille!

Uskoisin ettei monikaan meistä tulisi viettäneeksi aikaa niin monenlaisten, erilaisten ihmisten kanssa ilman tätä harrastusta. Synkimmänkin talvipäivän huolet kaikkoavat kun astuu treenisaliin, ja näkee kaikki iloiset ystävät! Ja mikä olisi parempi lääke väsymykseen ja stessiin, kuin tiukka treeni!

Capoeira sopii ihan kaikille!

Aurinkoista kevättä kaikille!

2.2.2011

Salve Mestre Bimba!


Olin laittamassa joitain berimbaurytmejä, juutuubista, mutta törmäsin tähän liikuttavaan videopätkään itse Mestre Bimbasta. Mukavaa katseltavaa kun näkee että sieltä 30-luvulta asti on pelattu niin samalla tavalla!

Pätkä on filmistä "Mestre Bimba. A Capoeira Iluminada"


Ensikerralla sitten niitä rytmejä!

27.1.2011

Pelottava capoeira!



On tullut selväksi että todella monet ajattelee ettei kykene, tai jaksa capoeirassa.
Niin kuvittelin minäkin, lähes kymmenen vuotta!

Kun vein 4 vuotiaan tytön treeneihin pari kertaa viikossa, ja katselin vähän aikuistenkin treenejä ja hauskanpitoa sivusta, kävi houkutus vastustamattomaksi ja lupauduin itsekin treeneihin.
Ensimmäisten treenien jälkeen olin uskomattoman ylpeä itsestäni, kun ylipäätänsä jaksoin urheilla puolitoista tuntia! En ollut kuntoillut vuosikausiin, en ollut koskaan tehnyt kärrynpyörää enkä todellakaan kuvitellut että hyppisin ylös-alas ja vieläpä olisin ihan tohkeissani.

En ole varma uskonko vieläkään että tulisin tekemään jotain huikeita voltteja, ikinä. Mutta ei ne ole tarpeenkaan, opin mitä opin, eikä kukaan pakota tekemään ihan kaikkia sirkustempp
uja!
Nyt olen treenannut vuoden, ja into vain kasvaa! ...Tosin minun pohjakunto oli sen verran huono että tässä vaiheessa pitäisi opetella jo kuntoilemaan vähän enemmän omallakin ajalla.


Kun kuuluu, ainakin toistaiseksi, ryhmän vanhimpiin, voi antaa itselleen vähän anteeksi, jos kaikki ei heti luonnistu! ;)

(mammat pelaa villasukat jalassa..)

17.1.2011

Roda de Capoeira


Nykypäivänä Roda, capoeira-peli on harrastajille lähinnä hauskanpitoa, laulua, soittoa ja iso annos yhteishenkeä ringissä. Kuitenkin Brasiliassa capoeira on ollut joskus totista touhua. Taistelua, usein rikollisten, "jengien" välillä. Veitset ja partaterätkin olivat tuttuja pahimmissa otteluissa.

Joskus peli menee pieleen, kun naurattaa liikaa!

Capoeiraa taitavia orjia käytettiin ilmeisesti myös hyödyksi, esimerkiksi ulkomaalaisia lähetyssaarnaajia vastaan.
Mutta kun Brasiliaan tuli ensimmäiset rikoslait, oli capoeira alkuunsa kielletty. Tämä tapahtui myöhään 1800- luvun lopussa, mutta 1932 Mestre Bimba avasi ensimmäisen academian Salvadoriin ja siitä eteenpäin capoeira onkin lähinnä parantanut mainettaan.

Rodassa on jokaisella oma paikkansa, ja yhteinen energia. Kaksi ihmistä pelaa capoeiraa, m
utta ympärillä ringissä laulavat ja taputtavat ihmiset ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä. Rodaa johtaa berimbau, jonka soittaja myös laulaa ja koko rinki vastaa lauluun kuorona. Bateriaan ("orkesteri") kuuluu berimbaun lisäksi yleensä kaksi bandeiroa (tamburiini) .

Vanha kuva bateriasta ja pelaajista.

Roda kesällä 2010 Jyväskylän keskustassa.

Ulkopuoliselle saattaa roda näytätä hassulta, ja vähän oudoltakin puuhalta. Jotkut ihmettelevät peliin kuuluvia "rituaaleja", mutta itse kutsuisin niitä enemmän käytössäännöiksi, tai etiketiksi.
Kaiken tämän oppii tietenkin parhaiten itse kokemalla, ja seuraamalla mutta oikein iloinen roda kesähelteellä on varmasti hauskaa seurattavaa sivustakin!


Rodan voi pitää missä vain!

12.1.2011

Tervetuloa!


Kevään kurssit ovat alkaneet!


Tällä viikolla on startannut Capoeira Boa Vontade Jyväskylän uudet alkeiskurssit.

Odotamme innolla uusia kokeilijoita vielä hyvän aikaa, niinkuin odotamme kaikkia fantsuja juttuja mitä kevät ja varsinkin kesä tuo tullessaan!

Aikuisten ja nuorten alkavien treenit ovat tiistaina klo 20.00- 21.30 ja torstaisin 19.30- 21.00
Paikkana Lyseon sali.

Erityisesti pienten lasten ryhmä kaipaa huomiota, ja harrastajia. Lasten treenit ovat leikkipainotteisia ja hauskoja touhuhetkiä 4-7 vuotiaille. Leandro on loistava lasten kanssa, ja tietysti Iuna joka luotsaa lapsia sydämellä myös tapahtumissa.
Lasten treenit ovat keskiviikkoisin klo 17.00 - 17.45 Pupuhuhdan koululla.

Toivotamme kaikki innokkaat lämpimästi tervetulleiksi!

15.11.2010



III Agua de Beber on onnellisesti suoritettu ja meininki oli Boa Vontaden tapaan loistava, ja nyt onkin muutama päivä pilvien päällä leijumista ja hymyissä suin muistelemista tiedossa!

Kiitos Leandro, Anilson, Edson, Gharronne ja Joe!

Boa Vontade Jyväskylä kiittää ja kumartaa myös osallistuneita ja toivoo että kaikki ovat tyytyväisiä viikonloppuun.
Seuraavan kerran isompaa kokoontumista taitaa olla tiedossa uuden vuoden bileissä, ja uuden upean academian avajaisissa Hämeenlinnassa!

Siihen asti:

AXÉ TOTAL!

4.11.2010

Tehdään caxixi!


Menneellä Hämeenlinnan reissulla opimme tekemään caxixin. Nyt yritän parhaani mukaan selvittää miten se tapahtuu.
Ehdottomasti hankalin vaihe on löytää oikeat materiaalit. Pullokurpitsan saatavuudesta minulla ei ole minkäänlaista havaintoa, mutta sellaisen kuorta tähän käytetään. Toki aina kannattaa testailla muitakin materiaaleja, sointihan siinä tärkein on.
Heinät jota tähän käytetään ovat jonkinlaista kaislaa/ruokoa ja päätän nyt kutsua niitä niin että se kokonainen, "pilli" on ruoko, ja halkaistu litteä heinä on kaisla.

Ensinmäisenä cabaça, pullokurpitsa, paloitellaan sopivan kokoiseksi. Jos on kärsivällinen ja huolellinen, saa yhdestä pallukasta jopa kahdeksan palaa, tämä on tieto. Saha on tässä vaiheessa hyvä.



Seuraavaksi haluamme palan pyöreäksi. Hyvä keino on ottaa pieni piikki, jolla tekee melko tiheään reikiä, halutun kokoiseksi ympyräksi. (aluksi ainakaan ei kannata kovin pientä alkaa tekemään.)
Sen jälkeen terävällä puukolla vuoleskellaan "katkoviivaa" pitkin. Vuole kuorta sisäpuolelta, ulkopuolen kovempi pinta halkeaa todella helposti. Ole varoivainen siltikin.



Tadaa!

Seuraavaksi teemme ympyrän reunoille seitsemän reikää. Tasaisin välein. Itse tein alun piikillä, ja sitten puukon kärjellä hiukan suurensin reikiä. Tässäkin hommassa on hyvä pitää kieli keskellä suuta, jottei riko kuorta. "Reikien määrä kannattaa katsoa Caxixin pohjan koon mukaan. Reikiä pitää joka tapauksessa olla pariton määrä. Reiät voi myös tehdä porakoneella, kunhan käyttää terävää puuporaa ja on varovainen." Kommentoi Paz takarivistä.
Kiitos Paz. =)


Punomiseen tarvitaan sii kahta erilaista risua. Ensinmäinen on se ruoko, jonka lomitse toinen punotaan. Materiaaleja kannattaa liottaa vedessä hetken, noin puolituntiakin riittää, jotta ne eivät murru ja katkeile, ja ovat helpompia käsitellä.
Tarvitset kolme noin metrin pituista pätkää ja yhden vähän lyhyemmän. Pujota kolme ruokoa kahden vierekkäisen rei'än läpi niin, että kova kuori jää sisäpuolelle.



Viimeinen ruoko menee viimeiseen vapaaseen paikkaan ja hitusen matkaa viereen sattuvaan reikään jossa on jo ruoko. Tällä tavalla:


Nyt sinulla pitäisi olla tällainen häkkyrä.



Tässä vaiheessa mukaan tulee kaisla, se litteä heinä. Kaislaa aletaan punoa ympäri niin että alkupää jää sisäpuolelle. Sitten vain mennään ympäri ja ympäri, ja tärkeää on pitää punos tukevana ja sopivan tiukkana. Toiset aloittavat leveämmällä kaislalla ja loppua kohden halkaisevat kaislan ohuemmaksi.


Toiset myös haluavat caxixin olevan pyöreämpi, ja toiset enemmän ylöspäin kapeneva.
Tämä seuraava vaihe on aivan kamalan vaikea selittää, mutta yritän parhaani.

Loimet, eli ne ruokoheinät otetaan ja pujotetaan vastakkaiselle puolelle, toisten loimien viereen. Viisi kappaletta jäävät tuollaisiksi lenkeiksi, ja sivuille kaksi jää odottelemaan. Niistä tulee se "kahva".


viisi loimeajaetaan kolmeksi, kaksi/kaksi//yksi. Ja punotaan pieni "seinämä". Nii että se ylettää peittämään caxixin yläosan.

Loimia aletaan kiristää varovasti, vuorotellen, ja ennenkuin yläosan aukko menee täysin kiinni, laitetaan sisälle maissinjyviä. Brasiliassa caxixin täytteenä käytetään jonkin puun siemeniä, kukaan ei muistanut mikä puun nimi oli.
Siemeniä ei saa olla liikaa, ettei rahina ole tukkoinen, myäs liian vähäinen määrä tekee ikävämmän äänen.

Kaksi jäljelle jäänyttä kortta pujotetaan nyt caxixin yli niin, että saadaan aikaan pieni kahva. Kahva on sopivan kokoinen kun sinne mahtuu väljästi nimetön ja keskisormi.

Kaislaa kierretään korsien ympäri niin että kahvasta tulee siistin näköinen. Päätellä voi esimerkiksi noin että pujottaa kaislan vielä koko caxixin pituudelta loimien viereen.

Noin.
Nyt meillä on caxixi. Nyt kun teet niitä vielä muutaman (kymmenen) niin ne alkaa näyttääkin kauniilta.